Hei, ei ei, en sitä salaa, näillä teillä loppuun palaa,
tinakenkäni on sulaa laavaa.
Hän katselee rauhattomana itään,
tuo tyttö hentoinen tinakengissään.
Kuuluuko sieltä suunnalta ketään,
joka voisi ottaa tytön reppuselkään?
Hän on piirtänyt viestin karttaan,
siellä lukee vie minut turvaan.
Ehkä hänet on luotu lentämään,
ettei sulata tie hänen kenkiään.
Hei, ei ei, en sitä salaa,
näillä teillä loppuun palaa,
tinakenkäni on sulaa laavaa.
Tule, tule siis ennen aamua,
et täältä muuten enää löydä mua,
kun aurinko nousee on pakko liikkua.
Hän muistaa kuinka koulussa naurettiin,
kun hän oli toisenlainen kuin kaikki muut.
Ja unissaan hän palaa pulpettiin ja tinasotilasarmeija tukkii toisten suut.
Et täällä voi olla sä paikoillaan, muuten tinakenkäsi sulaa.
Juokse sinne missä on viileää, siellä amor nuolella tähtää.
Hei, ei ei, en sitä salaa, näillä teillä loppuun palaa,
tinakenkäni on sulaa laavaa.
Tule, tule siis ennen aamua,
et täältä muuten enää löydä mua,
kun aurinko nousee on pakko liikkua.
Tämä tie sut loppuun käyttää, sen pinta väreilee,
kaikki kangastuksilta näyttää ja ilma syttyy tuleen.
Pojan tinakenkäisen, mistä löytäisit sä sen, tyttö tinakenkäinen?
Hei, ei ei, en sitä salaa, näillä teillä loppuun palaa,
tinakenkäni on sulaa laavaa.
Tule, tule siis ennen aamua,
et täältä muuten enää löydä mua,
kun aurinko nousee on pakko liikkua.
Kaija Koo - Tinakenkätyttö
No comments:
Post a Comment